Suomessa ei ole virallista kansallista pienituloisuuden tai köyhyysrajan määritelmää, mutta pienituloisiksi käsitetään ne perheet tai henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Pirkanmaalaisista pienituloisia oli vuonna 2020 13 %, joista pitkittyneesti pienituloisia 8 % (lähde: Tilastokeskus).
Köyhyys on vahvasti ylisukupolvista, eli köyhyydestä kärsivien perheiden lapsilla on suurempi riski kärsiä köyhyydestä ja sen mukanaan tuomista ongelmista myös aikuisena. Ylisukupolvisuutta vahvistaa se, että Suomessa vähäosaiset ja pienituloiset jäävät ilman tarvitsemiaan palveluja yleisemmin kuin muissa Pohjoismaissa (lähde: Kela).
Enemmän tarvetta, vähemmän palveluita
Köyhyys vaikuttaa laajasti yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen elämään. Köyhyydessä on kyse rahan puutteesta, mutta ei pelkästään siitä: kyse on jatkuvasta kamppailusta yhteiskunnan osallisuudesta, perusturvallisuuden puuttumisesta ja pahimmillaan huono-osaisuuden kierteestä, jossa taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kasaantuvat.
Köyhyydestä kärsivillä on usein muita enemmän tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, mutta myös muita korkeampi kynnys niiden saamiselle. Esimerkiksi ikääntyneistä alimpaan tuloviidennekseen kuuluvat tarvitsevat terveyskeskuslääkärin palveluita useammin kuin ylimpiin tuloluokkiin kuuluvat, mutta useampi kuin joka kymmenes heistä jättää käymättä lääkärissä heikon taloudellisen tilanteen vuoksi (lähde: THL). Inhimillisen kärsimyksen lisäksi terveyserot aiheuttavat suuria yhteiskunnallisia kustannuksia.
Sotessakin on keinoja
Sote-uudistus on mainittu sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelmassa köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:15). Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden ydintehtävänä on ihmisten hyvinvoinnin edistäminen ja tukeminen. Tähän kuuluu erottamattomasti köyhyyden, syrjäytymisen ja huono-osaisuuden ennaltaehkäisy ja purkaminen niillä keinoilla, joita hyvinvointialueen toimintaympäristössä on käytettävissä. Hyvinvointialueella voidaan vaikuttaa esimerkiksi ennaltaehkäisevien palveluiden laatuun ja saatavuuteen, asiakasmaksuihin, psykososiaalisen hoidon saatavuuteen, päihdehoidon vaihtoehtoihin sekä lapsiperheille tarjottaviin ei-lakisääteisiin palveluihin.
Hyvinvointialueen toiminnan systemaattinen tarkasteleminen erityisesti köyhyyden ennaltaehkäisyn ja vähentämisen näkökulmasta mahdollistaa pitkäjänteisen työn pirkanmaalaisten hyvinvointierojen pysyvän kaventamisen eteen. Tämä on myös alueen tulevaisuuden taloudellisen kestävyyden perusta. Siksi jätän tänään aloitteen, että Pirkanmaan hyvinvointialue asettaa köyhyystyöryhmän laatimaan alueelle oman köyhyysohjelman.