Kukka Kunnari
vasemmisto.fi -sivustolle
vasemmisto logo
22.02.2021

Seksityö ja suomalainen kunta

Helmikuun alussa uutisoitiin sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n linjanneen, ettei se enää rahoita järjestöjen hiv-testausta, sillä testaus kuuluu julkisen terveydenhuollon tehtäviin. Linjaus on herättänyt huolta muun muassa siitä, heikentyykö anonyymin testauksen saatavuus sekä testauspalvelujen varhainen tavoittavuus niissä kunnissa, joissa järjestöjen testaustoiminta loppuu. Erityisesti anonyymeja ja sensitiivisiä palveluita tarvitaan kaikkein leimatuimmassa asemassa olevien tavoittamiseksi. Yksi stigmasta kärsivä ryhmä ovat seksityöntekijät.

Kunta, seksityöntekijän koti

Seksityöstä ja seksityöntekijöistä puhuttaessa puhutaan useimmiten lainsäädännön tason asioista, kuten ihmiskaupasta ja työntekijöiden järjestäytymisestä. Kunnissa Suomen tuhannet seksityöntekijät ja seksin ostajat kuitenkin asuvat ja kuntien palveluita he käyttävät. Alkukuun uutiset saivatkin kuntapoliitikon pohtimaan sitä, millainen on nimenomaan kuntien suhde seksityöhön. Kysyin asiasta seksityöntekijä Isa Häkkiseltä, Tampereen kaupungin psykososiaalisen tuen palvelujohtaja Maritta Närheltä sekä asiantuntijajärjestö Pro-tukipisteen neuvonnasta.

 

Osa-aikaisesti seksityötä tekevä suomalaisopiskelija

ja paperiton ovat varsin eri asemassa.

 

Seksityöntekijät eivät ole homogeeninen ryhmä. Isa Häkkinen muistuttaa, että esimerkiksi osa-aikaisesti seksityötä tekevän suomalaisopiskelijan ja paperittoman asemat ovat keskenään varsin erilaiset. Kuntien palveluissa on siis oltava monipuolista ymmärrystä ja sensitiivinen työote. Avainasemassa ovat matalan kynnyksen palvelut, kuten neuvonta ja jo mainittu anonyymi seksitautitestaus. Myös ehkäisyvälineisiin tulisi olla pääsy kaikkein vähävaraisimmillakin.

Kansallisesti seksityöntekijöiden asemaa pyrkii parantamaan Pro-tukipiste. Nettisivujensa mukaan Pro-tukipiste on asiantuntijajärjestö, joka edistää seksi- ja erotiikka-alalla toimivien ihmisten sekä ihmiskaupan uhrien osallisuutta ja oikeuksia. Palvelujohtaja Maritta Närhen mukaan Tampereen kaupunki on säännöllisesti yhteydessä Pro-tukipisteen kanssa ja pyrkii osaltaan tukemaan sen paikallista toimintaa.

Tampereen kaupunki on vuonna 2020 myöntänyt Pro-tukipisteelle toiminta-avustusta 16 000 euroa. Närhi kertoo, että Pro-tukipiste pyrkii tavoittamaan seksityöntekijöitä muun muassa kaupungin pyörittämässä päihtyneiden päivätoimintakeskus Huoltsussa sekä asunnottomien yön tapahtumissa. Lisäksi järjestö tarjoaa asiantuntemustaan liittyen esimerkiksi ihmiskauppaan ja huumeisiin. Järjestöasiantuntijoiden jalkautuvan työn taloudellinen tukeminen lieneekin ehdottomasti yksi tehokkaimmista keinoista, joilla kunta voi tavoittaa ja tukea haavoittuvimmassa asemassa olevia seksityöntekijöitä.

Kuten kaikkia muitakin töitä tekevien kohdalla, myös seksityöntekijöiden kohdalla oleellinen kysymys on taloudellinen ja sosiaalinen asema. Mitä heikommassa asemassa on yhteiskunnassa, sitä suurempi riski on joutua hyväksikäytön ja väkivallan uhriksi. Siksi panostamalla kaikkien asukkaidensa elämisen mahdollisuuksiin kunnat voivat vaikuttaa myös seksityöntekijöiden hyvinvointiin.

 

Entä seksipalveluita ostavat kuntalaiset?

Myöskään seksipalvelujen asiakkaat eivät ole homogeeninen ryhmä. Kunnallisen henkilöstön osaamista tarvitaan erityisesti silloin, kun seksipalveluja haluaa ostaa ihminen, joka tarvitsee ostamiseen apua. Maritta Närhen mukaan Tampereen kaupungin vammaispalveluihin tulee harvoin kysymyksiä liittyen seksipalvelujen ostoon, ja osa palveluja haluavista on kohdannut työntekijöiden puolelta kielteisiä asenteita tai haluttomuutta auttaa ottamaan yhteyttä seksityöntekijään.

Isa Häkkisen mukaan haluttomuus avustaa yhteydenotossa voi liittyä pelkoon siitä, että tulee syytetyksi parittamisesta. Rikoslain mukaan parituksesta voidaan rangaista sitä, joka edistää olennaisesti seksuaalisen teon toteutumista välittämällä yhteystietoja, tai muutoin markkinoimalla tekoon ryhtymistä. Seksin ostajaa avustaessaan ei kuitenkaan Pro-tukipisteen neuvonnan mukaan voi syyllistyä rikokseen, vaan sitä varten tulisi esimerkiksi ohjata ostajia tietylle seksityöntekijälle provisiota vastaan. Avustettavaa saa myös auttaa etsimään netistä seksityöntekijöiden yhteystietoja.

 

Vain avustaessaan seksin ostajaa

henkilökohtainen avustaja

ei syyllisty rikokseen.

 

Toisaalta haluttomuus voi liittyä myös seksissä avustamiseen. Avustettuun seksiin kaupungilla tulisikin olla erikseen koulutettuja työntekijöitä. Työn sisältö kuitenkin sovitaan aina yhdessä työntekijän kanssa, eikä avustajaa kaikissa tapauksissa tarvita kuin esimerkiksi peseytymiseen – aina ei toki siihenkään.

Palvelujohtaja Maritta Närhen mukaan Tampereen kaupungin vammaispalveluissa on yksi seksuaalineuvojaksi ja -terapeutiksi koulutettu työntekijä. Tämä ei kuitenkaan ratkaise käytännön ongelmia, kuten sitä, mistä seksiä saa, jollei halukasta kumppania ole löytynyt – tai sitä, kuinka seksin harrastaminen käytännössä onnistuu, jos oma liikkuminen on hyvin rajoittunutta. Oleellista on se, että kunnan palveluissa ollaan tietoisia niin lainsäädännöllisistä haasteista kuin käytännön tarpeistakin, ja osataan keskitetysti neuvoa sekä työntekijöitä että asiakkaita.

Seksiala ei ole kuoleva ala: seksiä myydään ja ostetaan jatkossakin lukemattomissa suomalaiskunnissa. Kuntien tehtävä puolestaan on huolehtia jokaisen asukkaansa hyvinvoinnin edellytyksistä. Jotta tämä olisi mahdollista, on kunnissa tunnettava riittävän hyvin myös seksityöhön liittyvät erityiskysymykset. Tietoa voi onneksi ostaa järjestöiltä – kunhan vain luutuneet asenteet eivät ole sammuttamassa tiedonhalua.

 


 

Kuvassa allekirjoittanut seksityöntekijä Isa Häkkisen (oikealla) kanssa.

Alkuperäinen kuva Sanna-Maria Anttila.

Takaisin etusivulle