Törmäsin jokin aika sitten sosiaalisessa mediassa kysymykseen, joka pysäytti miettimään omaa poliittista ja vaalityötäni.
Eikö ole vähän typerää kampanjoida mielenterveyskysymyksillä ja kohkata sosiaali- ja terveyspalveluista nyt, kun sote-uudistus kuitenkin kohta tulee?
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen on totta tosiaan siirtymässä hyvinvointialueiden vastuulle, kunhan maakuntavaalit on pidetty ja sote-uudistus tulee voimaan. Tähän menee kuitenkin aikaa, ja niin kauan, kun palvelut ovat kunnan vastuulla, tulee kunnan suhtautua niiden tuottamiseen asiaankuuluvalla vakavuudella. On myös kuntien etu, että sen sote-palvelut siirtyvät uuden hallinnon alaisuuteen mahdollisimman hyvässä kunnossa ja toimintakykyisinä. Palveluiden tarjontaa, laatua ja moniammatillisuutta on siis vaalittava ja kehitettävä jo ennen uudistusta.
Ajankohtaisesti sosiaali- ja terveyspalveluita kuormittaa koronapandemia: hoivavelka kasvaa, perheiden tilanteet kriisiytyvät ja mielenterveyden ongelmat kärjistyvät. Tämän likapyykin pesua ei voi lykätä jonnekin tulevaisuuteen, vaan resursseja on vahvistettava ja palveluiden saatavuutta parannettava nyt heti. Juuri nyt on oikea – ja hyvin kriittinen – hetki panostaa hyvinvointiin ja terveyteen. Huolimatta lähestyvästä sote-uudistuksesta ei siis ole lainkaan yhdentekevää, millaista sote-politiikkaa äänestämäsi ehdokkaan puolue ajaa.
Täältä näet vasemmistoliiton vuoden 2021 kuntavaaliohjelman. Sote-osion keskiössä on jokaisen oikeus terveyteen ja hyvinvointiin. Ohjelmassa vaaditaan muun muassa asiakasmaksujen alentamista, nopeaa pääsyä lääkäriin, terapiatakuun käyttöönottoa, esteettömyyttä, vanhushoivan korjaamista sekä lastensuojelun ja päihdepalvelujen kunnollista resursointia – siis niitä perusasioita, joista meillä on vähemmän tinkimisen varaa kuin ehkä koskaan aiemmin.
Joten kyllä: sosiaali- ja terveyspalveluista kannattaa kohkata näissäkin vaaleissa.
Ps. Hyvän sote-politiikan lisäksi on tärkeää yleisesti tehdä politiikkaa, joka parantaa elämisen ehtoja. Ongelmia ja häiriöitä ennaltaehkäisevä työ jää uudistuksen jälkeenkin kuntien harteille – ja kunnissa onkin tähän paras asiantuntemus –, mutta kuntalaisten hyvinvointiin vaikuttaa kaikki kunnassa harjoitettava politiikka. Jos koulut eriarvoistuvat eikä liikkumisen tai taiteen tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksia ole, on selvää, että pahoinvointi lisääntyy.